Matkan alkuvaiheet

Puolitoista viikkoa ollaan nyt oltu kaverin kanssa reissun paalla ja voisin tassa hieman selvittaa tapahtumia. Laskeuduttiin Bangkokiin yli 20 tunnin lentelyjen (Helsinki-Frankfurt-Abu Dhabi-Bangkok) paatteeksi sunnuntai-iltana. Lammin tuulenvire toivotti kalkkinaamat tervetulleeksi kenties maailman kuumimpaan kaupunkiin. Nain tekivat myos taksikuskit, joista osa tarjosi pimeaa kyytia jopa virallista taksia kalliimmalla. Nama ukottajat riivaavat turisteja poikkeuksetta, silla se tietaa helppoa rahaa heille. "Good for you, good for me" lupaavat nama tarjouksestaan, jonka voi usein puolittaa. Alusta asti oli selvaa ettei kannata tarttua ensimmaiseen syottiin, eika missaan nimessa jattaa tinkimatta. Se ei ole ollenkaan huono tapa vaan oleellinen osa kaupankayntia. Bangkok iski tajuntaan heti alusta alkaen. Ensimmaiset tuk tuk -ajelut, kadulla vastaan kavelleet ladyboyt ja Chinatownin kirjaimellinen kaaos olisivat voineet aiheuttaa heikkohermoiselle kulttuurishokin. Pidin nyt kuitenkin itseni koossa ja kerroin kaverille, kaukoidan keltanokalle, kuin vanha tekija etta "normaalia elamaa taallapain". Bangkok ei hellittanyt otettaan seuraavinakaan paivina. Armottomat pakokaasut polttavassa helteessa ja 8 miljoonan populaatio olivat ottaa pohjolan pojista voiton, kunnes palattiin perusajatusten aareen. Taalla ollaan nyt ja tanne sopeudutaan. Ja hyvin se meni. Uskoisin jopa voivani asua Bkk:ssa joku paiva.

Nyt ollaan hengailtu Koh Samuilla kohta viikko. Tultiin junalla ja lautalla 15 tunnin matka Bkk:sta. Bensa palaa skootterin tankissa kun maisemat vaihtuvat rantateista viidakkoon ja pikkukylista suurempiin asutuskeskuksiin. Tien paalla saattaa olla ajoittain hieman vaarallista, mutta sen pienen riskin on valmis ottamaan. Fiilis ei nay tekstissa, ei kuvissa, eika videoissa. Se on koettava. Jatetaan siis hehkuttamiset sikseen.

Toissapaivana sain mahdollisuuden kayda syomassa ominpain kun kaveri hengaili vatsataudin murtamana bungalowissa. Lahdin kappailemaan kohti Lamain kylaa, majoituksesta noin viiden minuutin kavelymatkan paahan ja bongasin sielta ison teltan, jossa lokaalit olivat kokoontuneet padan ymparille. Olin yksin ainoana lansimaalaisena liikkeella ja hieman eksyksissa. Kavin kuitenkin telttaan sisaan ja tilasin buffetin. Akkia selvisi, etta ruoka valmistettaisiin itse. Tasta tulikin melkoinen kokemus kun aloin saataa tulikuuman pannun kanssa. Kuivakakkuvuokaa muistuttava valmistuslaite osoittautui keitto- ja paisto-ominaisuuksiltaan verrattomaksi. Tytot hihittelivat kun yritin saada puikkoja haltuun. Kehitin lopulta oman tyylin joka toimi valttavasti. Valmistus ja syonti onnistuivat vaivoin, mutta kuitenkin.

Alkuviikosta, noin reissun kymmenentena paivana tuntui, etta fiilikset alkavat tasoittua. Saari on jo kotoisa, eivatka lava-autojen katolla matkustavat apinat,kadunvarsien "come here" ja "massage massage" -huudot tai viidakon oiset aanet herata enaa suurta huomiota. Voidaan puhua jopa lievasta krapulasta. Uutuudenviehatykseen tottuu. Ihmisten ystavallisyys on silti asia, joka ilahduttaa joka kerta yhta paljon. Ajatus lankkarituristin paksusta lompakosta on monille hyva syy hymyilla. Mita paremmin pukeutunut ja valkoisempi (ts. matkan alussa vahemman rusketusta), sita enemman availlaan ovia, herroitellaan ja palvellaan. Onneksi tassa aletaan olla jo hyvassa rusketuksessa ja muutenkin harjaantuneita paikallisiin tapoihin. Luulisi etta kohta alkavat ajaa jo pois kaupoista.

Tsiigailin tanaan jalkapalloa paikallisen Ronaldinhon ja muutaman muun herrasmiehen kanssa terassilla. On asioita, kuten jalkapallo, jotka yhdistavat koko maailmaa. Kavimme ottelun jalkeen kunnon jalkipyykit siita miksi Thaimaa havisi Japanille vierasottelun...tultiin siihen tulokseen, etta Japanissa oli liian kylma pelisaa. Myos maailma tuntuu yhdistavan ihmisia. Taalla on paljon suomalaisia, etenkin Chawengin turistikeskuksessa, joka muistuttaa lahinna Kanariaa. Monet lankkarit juovat aamukahvinsa Starbucksissa ja lounastavat McDonaldsissa kuin kotonaan olisivat. Noh, kukin tyylillaan. Monilla riittaa silti asennetta ja mielenkiintoa myos omalta reviirilta poistumiseen. Juttelin tanaan eraan saksalaismatkaajan kanssa kiivetessamme korkean kukkulan huipulle. Han oli ollut reissussa jo kaksi kuukautta ja kolme kuukautta oli viela edessa. Siina vasta kiireeton asenne. Miehella taitaa tosin olla aikaakin, onhan han jo elakkeella. Herra kertoi myos seikkailuistaan Iisalmessa ja Kuopiossa 60-luvulla. Mainio typpi.

Huomenna voisi ottaa ihan rennosti beachilla loikoillen ja lueskellen. Poistin akateemisesta vikana iltana kirjan Sinivihreat baretit, joka kertoo suomalaissotilaiden edesottamuksista Vietnamissa. Suosittelen kaikille, joita aihe kiinnostaa. Pitaisi illalla tsekata myos kiinalaisen uuden vuoden meininkeja. Kovin luotettavia vinkkeja en ole saanut parhaista biletyspaikoista, mutta tiedon metsastys jatkuu.

Paa on nyt hieman pehmennyt auringon tai malarianestolaakityksen vuoksi, eika itsekriittisyys saavuta kyllin korkeaa tasoa tekstin tarkastamiseen ja korjailuun. Toivottavasti tama on edes siedettavaa luettavaa. Palailen asiaan. Matka jatkuu!