Phanganilla

Menee varmaan pari paivaa ennen kuin saan taas jotain kunnollista tekstia aikaan. En tieda onko syy Lariam vai helle, mutta ajatus ei pelaa ihan tavalliseen tapaan. Olo on kuin parin oluen jalkeen, tasaisen taytelainen, leikkisa, muttei erityisen terava. Yritetaan nyt silti muistella viime paivien tapahtumia.

Tultiin siis Phanganille toissapaivana lautalla. Saari asettaa uusia kriteereja maaritelmalle paratiisi. Maisemat ovat paikoitellen uskomattomia ja ihmiset ottavat niin rennosti, ettei sita voi oikein lansimaiseen aikataulukulttuuriin tottunut kasittaa. Ravintolassa loikoillaan matalan poydan aaressa tyynyilla, kun kokki laittelee (huom. ei laita vaan laittelee) ruokaa ilman mitaan kasitysta ajan kulusta. Muutenkin ...ei tasta oikein ota selvaa tekeeko ihmiset tyota kovin tosissaan vai meneeko ne vaan hengailemaan sinne, jota tyopaikaksi sanotaan. Tanaan homma meni overiksi kun tilausten jalkeen ainoa tarjoilija/kokki lahti mitaan sanomatta skootterilla menemaan ja jatti asiakkaat ravintolaan. Lahdettiin sit pois puolen tunnin jalkeen kun hommat seisoi eika ketaan ollut paikalla. Kun rouva tuli myohemmin vastaan kadulla, levittelin hanelle italialaisittain (jalkapallosta tuttu tyyli) kasiani ja hymyilin. Han oli selvasti pahoillaan, itseani lahinna huvitti. Mielenkiintoista oli myos ettei tasta kalaravintolasta saanut kalaa ollenkaan. Sen sijaan lahella oli toinen paikka, jossa soin nuudelikeittoa, kanaa chilikastikkeessa plus riisit ja juomaksi banaanipirtelo, appelisiinimehu ja vetta. Pari euroa.

Budjetti lahti vahan kasista matkan alussa kun tuli Bangkokissa laitettua rahaa taksikyyteihin ja mittatilauspukuun. Jalkimmainen oli luultavasti kuitenkin koko reissun paras sijoitus, ja odottelee nyt liikkeessa noutamista. Kuitenkin, nyt lahti saastolinja paalle ja rahaa menee kaytannossa vain ruokiin ja skootterin vuokraan. Koko paivan ruoat vie harvemmin yli 500 bahtia (noin 10e) ja skootterin saa laitettua alle 200 bahtilla. Bensaa menee paivassa noin litra-pari riippuen miten paljon ajelee.

Hermot meinaa kylla palaa valilla kun katselee saman kaverin naamaa ja kaytosta paivasta toiseen. Kyllahan se vitutus nousee siina vaiheessa kun on eri mielta jostain asiasta just silloin kun aurinko paahtaa suoraan ylhaalta paahan ja verensokeri on sopivan matalalla. Silloin jatkaisi matkaa mielellaan yksin, ja valilla lahdetaan omille teille ihan muutenkin. Nama tilanteet ovat ihan tavallisia ja ymmarrettavia. Myos kohteet tuntuvat toisinaan sellaisilta, etta tanne tulisi ennemmin lahtea tyttoystavan tai vaimon kanssa jollekin honeymoonille kuin kaverin kanssa hengailemaan ...vaikka on taalla kylla tarjolla ihan kaikkea ja kaikille. Noh, parempi kai tsekata paikkoja valmiiksi. Kaikesta huolimatta suurimman osan ajasta taalla elaa sellaisessa hedonismissa, ettei kehtaa eika voi valittaa oikein mistaan (myohemmin otan tosian puheeksi paratiisin varjopuolia). Rehellisesti sanoen, koskaan ei oo ollut nain rentoa missaan ja nyt parin viikon jalkeen se alkaa vasta tuntua. Coco nayttaa mallia: http://www.youtube.com/watch?v=_NN9eptEjB4&feature=related

Voimia pakkaseen! Toivottavasti siella on edes kunnon talvi. :D